Lokakuinen Loviisa

Vuoden viides Loviisan reissu on nyt heitetty. Jo perinteisesti siirryin kohteeseen jo torstai-iltana. Illan agendana oli hyvää ruokaa, punaviiniä ja muita virvokkeita sekä lämmintä saunaa.

Erinäisistä syistä johtuen perjantai aamun vesille lähtö hieman viivästyi suunnitellusta, mutta lopulta sinne päästiin kuitenkin selvästi ennen puoltapäivää.
Keli oli vuodenaikaan nähden lämmin, noin 13 astetta ja tuulta oli lounaasta hieman yli kympin verran. Tuulen vuoksi jätimme taimenet rauhaan ja päätimme keskittyä hauen jerkkaukseen. Ajoimme vakiopaikoille, jossa vesi oli ilahduttavasti kirkasta ja korkealla. Tosin veden lämpö oli vielä piirun yli 10 astetta.
Päivä alkoi kivasti muutamalla peruskalalla ja nopeasti alkoi päivän sävel löytyä. Siiman päässä piti olla luomua, jotta hauet kiinnostuivat. Eräästä matalasta alle metrin syvyisestä kaislan reunasta kaima tartutti selvästi raavaamman mamman Busterin Wolfcreek paskikseen. Mukavan väännön päätteeksi hauki onnellisesti kyytiin ja pönöjen jälkeen takaisin mereen.



Seiskan kala Buster Wolfcreek paskis

Ottikaisla
 

Päivä jatkui kutakuinkin samoissa merkeissä ja kaloja saatiin tasaisesti. Iltapäivällä allekirjoittaneen jerkkiin rouhaisi vähän raskaammin. Näin lämpimässä vedessä hauki antoi hyvän vastuksen ennen kuin antautui irrotettavaksi ja punnittavaksi. Kala oli todella harteikas ja leveäselkäinen torpedo.

Seiska puolikas

Ottikalu JTT Shad

Lauantaiksi tuuli kääntyi pohjoiseen ja tippui vain muutamaan metriin. Olimme liikenteessä hyvissä ajoin ja tavoitteena oli taimen. Keli vaikutti ihan otolliselta pienen tuulen ja vanhan mainingin vallitessa paikoilla. Eka paikka ei tarjonnut kuitenkaan kalatapahtumia.
Pieni siirtymä kakkospaikkaan ja allekirjoittaneen ensimmäinen heitto ja pam. Nätti kala ilmaan muutaman hypyn saattelemana ja kesti onneksi kiinni. Hyvän väännön jälkeen taimen haaviin ja pienen harkinnan jälkeen pappi sanoi aamen. 61 senttinen kaunotar otti Solvkrökenin siniseen Salamanderiin.

Tämän jälkeen oli reilu puoli tuntia todella hektistä aikaa. Tärppejä, karkuutuksia ja muutama kala veneeseenkin asti. Noista 3 kpl oli nippa nappa 50 senttisiä, mutta kaikki pääsivät jatkamaan kasvuaan.

Hieno keli ja messevän näköiset paikat.
 

Päivän päätteeksi kävimme vielä kopaisemassa haukea ja muutama kala saatiin. Syönti oli aika nihkeetä ja vesi alhaalla.

4,2 kiloinen oli päivän suurin.

Oli taas huippureissu ja kiitos siitä jälleen kaimalle sekä Loviisan kalaisille vesille. Ehkä vielä yksi reissu tälle syksylle.

Uistelua höyryn voimalla

Lauantaina sain kunnian tulla kutsutuksi sisävesiristeilylle oikealla höyrylaivalla. M/S Karjalankoski oli rannassa kattilat lämpimänä puolen päivän aikaan ja keula suunnattiin kohti Suvasveden Kukkarinselkää. Rentoa meininkiä, elävää musiikkia ja hauskaa porukkaa sekä uistimen vetoa. Hieno päivä hieman erilaisissa merkeissä kauniilla Pohjois-Saimaalla. Täytyy sanoa, että laiva on kyllä hienosti entisöity ja upeassa kunnossa. Me like!

M/S Karjalankoski konehuone.

 

M/S Karjalankoski Vehmersalmella Millibaari laiturissa.

Täysi höyry eteen. Plakaatista voi aistia jotain historian havinaa.

Tällä kertaa ei tärpännyt, mutta ei haittaa. Kivaa oli.








 

Pikakeikka

Tiistai-iltapäivällä sain pikahälytyksellä keikkatilauksen keskiviikkoaamuksi. Valmistautumisaikaa ei siis juuri ollut eikä varsinaisella keikallakaan ollut varaa kaloja etsiä tai tyhjää vedellä. Keikka-aikataulu oli kolme tuntia laiturista laituriin, siis siirtymineen.
Keli oli ajankohtaan nähden lämmin, etelän puoleinen tuuli heikkoa ja aurinkokin paistoi välillä. Lähdimme haukea uistelemaan ns "varmoilta mestoilta" ja heti kun sai ensimmäisen siiman langalle, niin sitä vietiin. Pienehkö hauki, mutta kala joka tapauksessa, joten hyvä aloitus. Taisimme saada alkuun toisenkin samanlaisen, mutta sitten alkoi pikku hiljaa takkuamaan. Kaloja ei löytynyt oikein matalasta eikä syvemmästäkään. Onneksi joku hauki aina silloin tällöin saatiin ja tarvittavat pari syömäkokoista tuli seassa.

Loppujen lopuksi ihan ok keikka näin lyhyeksi rykäisyksi. Kalat olivat vähän toisesta päästä lyhyitä, mutta tällä reissulla keli korvasi osaltaan tätä puutetta. Asiakkaat tuntuivat viihtyvän, mikä on tärkeintä. Joku totesikin mukavassa aurinkoisessa syysilmassa: "Voisihan sitä työpäivän huonomminkin viettää..."