Keikkaa pukkaa.

Tälle viikolle oli buukattu kaksipäiväinen kalakeikka. Perjantai oli pyhitetty jigikalastukselle Oriveden vesistössä tavoitteena kuhat ja ahvenet. Alkuun keli oli erittäin sateinen ja tuulinen, joka vaikeutti kalastusta huomattavasti. Mm. ankkurissa pysyminen oli ajoittain mahdotonta. Illaksi keli kuitenkin muuttui erinomaiseksi ja olosuhteet olivat lähes täydelliset.

Päivän suurin ahven venytti vaakaa 840 gramman verran.

Välillä pienempää.

Komea yli puolikiloinen.

Nätti jigikuha.

Lauantaiksi kalusto siirrettiin Kermajärvelle ja luvassa oli raksikalastusta mukavassa aurinkoisessa kelissä. Päivään sisältyi hieno tapahtuma, kun ensin lähti plaanerista asiakkaan elämänsä ensimmäinen raksiviritys ja heti perään takilasta flasherin takaa toinen kala. Kyytiin tästä saatiin +60 senttiset lohi ja taimen. Hieno päivä näin oppaankin näkökulmasta.

Äärimmäisen kaunis taimen.

Yhteispotretti. Tuplatärpistä, kuinkas muuten :)

Viikko 31 Teno-joki...joki Tenon...

Perinteinen Tenon reissu toteutettiin jälleen heinä-elokuun vaihteessa. Matkassa oli allekirjoittaneen lisäksi vakioporukka: Titu, Jarppa ja Kossu. Soudimme siis kahdella veneellä Välimaa-Miljoonasuvanto alueella. Poikkeuksellisen lämmin kesä on tehnyt Tenon lohikesästä erittäin haastavan ja viikko 31 ei todellakaan tehnyt tähän poikkeusta. Päivälämpötilat vaihtelivat 20 ja 28 asteen välillä ja veden lämmöt näin ollen olivat myös korkealla, 16-19 astetta. Kaiken lisäksi vesi oli alhaalla ja alkuviikon ukonilmatkaan tuskin helpottivat tilannetta.


Lapin taikaa.

Ensimmäiset kolme lupaa soudimme vain tärppejä kunnes kuparinen rikkoontui kolmannen luvan viimeisellä laskulla. Pikkunätti kala otti tummaan Siro-vaappuun.

Reissun ainoa vaappukala.

Kolmen päivän kalastelujen jälkeen tulimme siihen lopputulemaan, että jotain uutta täytyy keksiä. Perineiset ottivaaput ja -laput eivät pelanneet kuten aikaisempina vuosina oli ollut tapana. Pojat saivat kolmannen päivän loppumetreillä jokusen titin perholla, jonka olivat laittaneet ottikuvien sekaan veteen. Päätimme siis aloittaa neljännen luvan puhtaalla perhonsoudulla, vaikka kokemusta kyseisestä lajista ei liiemmin ollut.

Tittejä, täyttä ruutia.

Neljäs päivä alkoikin, kuin elokuvissa. Kaksi ensikertalaista perhon soutajaa samassa veneessä, 20 minuuttia laskua ja PAM! Toiset 20 minuuttia väsytystä ja komea kojamo koukattiin veneeseen.

Monttukojamo

 

Pojjaat köllöttelee...



Ottiperho

Lääkkeet siis löydettiin tälläkin kertaa sillä seuraavalla laskulla saatiin myös lohi siiman päähän, mutta se menetettiin. Tämän jälkeenkin koettiin vielä upeita kokemuksia, vaikkakin viimeinen lupa meni täysin ilman kalakontakteja. Hieno reissu ja nyt on taas pitkä vuosi odottaa seuraavaa kertaa.

Jarppa koukkaa kirkkaan marjaan.

Reissun toinen kojamo.

Tunnelmaa.