Avovesikauden 2014 avaus

Tämä tapahtui jo perinteisesti Loviisan vesillä, mutta koskaan aikaisemmin se ei ole tapahtunut vielä maaliskuun puolella. Perjantai aamu aloitettiin nätissä aurinkoisessa kelissä taimenta heittäen. Kolmeen mieheen jouduimme tyytymään muutamaan tärppiin ja yhteen karkuutukseen sekä erittäin komean taimenen seurioon.
Iltapäivä uhrattiin vuorostaan jerkin uittoon. Pieneksi pettymykseksi jouduimme toteamaan vakiopaikkojen olevan vielä tukevasti jäässä, joten tyydyimme siihen mitä oli tarjolla. Hauki ei ollut mitenkään hurjalla purulla, mutta mallikaloja sentään saimme irroitella koukuista. Sekaan sattui joku vähän parempikin kala.

Makkaratulilla.
  

Perjantain suurin punavalko Busterilla.

 



Nätti oli keli.

Lauantai mentiin oikeastaan samalla kaavalla, aamu taimenta, iltapäivä haukea. Tuloskin oli melko lailla saman suuntainen kuin perjantaina. Yksi taimenkarkuutus ja muutamat tärpit päälle sekä muutamia haukia  veneeseen.

Taimenmestoja.

 

Lauantain suurin pumu-Fishyllä.

Suomen Kuningaskalastaja / Puruvesi Meeting 2013

Ympyrä sulkeutuu... Käynnistin kalastusopastoimminnan reilu kaksi vuotta sitten ja sain ensimmäiselle keikalleni asiakkaaksi viiden hengen kaveriporukan eteläisestä Suomesta. Kaksipäiväinen uistelusessio meni tuolloin aikalailla putkeen, joten tämänkin jälkeen osa tästä porukasta on käynyt asiakkaana myös myöhemmin.

Sovimme tämän ryhmän kanssa eräänlaisen "nostalgiareissun", jonka kohteeksi valitsimme Puruveden kisaviikonlopun. Valitettavasti yksi henkilö estyi pääsemästä matkaan, joten kisat vedettiin 1+4 vahvuudella.

Lauantai-aamun lähtötunnelmia.

Lauantaina keli oli hyvä. Ainoastaan puuskainen tuuli haittasi ajoittain kalastusta.

Reilu kahden tunnin vedon jälkeen kala kiinni! Jännät paikat...

66 senttinen hopeaharkko vapamies Miika Neuvosen lapasissa.

Sama kala ja Marko Neuvonen

Johan rupes hampaita naurattamaan :)

Lauantain puntaripiikeissä roikkui komeita kaloja. Sijoituksemme päivän Kuningaskalastaja-kilpailussa oli neljäs.

Sunnuntaina peli oli vielä täysin auki ajatellen viikonlopun kokonaiskisaa. Kärkeen oli matkaa vajaa 2 kiloa. Päätimme vaihtaa aluetta, vaikka lauantain paikka oli selvästi erinomainen alue. Yli puolet avauspäivän kaloista oli noussut sieltä. Avoimen tiedon vaihdon ansiosta olisi selvää, että tuo paikka keräisi sunnuntaina myös paljon yrittäjiä ja samalla kalojen jakajia. Paikan valintamme onnistui hyvin, sillä saimme kalastaa lähes yksin ja alueelta löytyi paljon syöttikalaa. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että työ palkittiin ja veneeseen nousi 61 senttinen taimen.

Sunnuntaina keli oli pilvinen ja hieman heikkotuulisempi.

Haavimies ja taimen

"Syötinsäätäjä" Miska Neuvonen ja Henry Manninen. Taustalla allekirjoittanut ja Miika Neuvonen. Kamerassa Marko Neuvonen. Tuimat ja keskittyneet ovat ilmeet.

Lopulta sijoituimme taimenella Puruvesi Meeting kisassa viidenneksi ja pienen jännittämisen jälkeen kokonaiskisan ykköseksi. Siis hieno kisaviikonloppu hyvässä seurassa. Kiitokset vielä koko miehistölle ja hatunnosto myös kilpailun järjestäjälle erinomaisista puitteista.

Kotivesiä, Inaria ja Loviisaa

Kuukauteen on taas tullut kalastettua Suomi päästä päähän. Kermajärvellä kalastelut on suunnattu hauen uisteluun ja ahvenen jigailuun. Toisaalta joku yksittäinen lohikalareissukin tuli tehtyä hyvin tuloksin. Järvilohta tuntuu järvessä olevan ja on siellä todistetusti kasvamassa kookkaita nieriöitäkin.



Valitettava veripönö :(  Kermajärven reilu 60 senttiset.

 

Viikolla 37 tuli mahdollisuus lähteä Inarijärvelle muutamaksi päiväksi kalastelemaan ja eräilemään. Kolmena päivänä järvellä tuli käytyä ja kalaakin saatiin ihan kivasti vaikkakin koko oli pientä. Kelit olivat uskomattomat; tyyntä, aurinkoista ja lämmintä. On ne maisemat vaan upeita!



Vielä on kesää jäljellä....

 



Nätti, mutta valitettavan pieni. Näitä kyllä riitti.

  



Makkara- ja kahvitulilla.
 

Veskoniemen illassa.

 

Syksyn ensimmäinen Loviisan reissu on myös heitetty ja kuten arvata saattaa kesäisissä keleissä ja vedenlämmöissä mentiin. Taimenhommat saatiin unohtaa saman tien ja hauen jerkkaukseenkaan ei suuria toiveita uhrattu. Hieman yllättäen haukea tuli ihan kohtuudella ja seassa oli muutamia vähän parempiakin, vaikka vesi oli lämmintä ja kelit kirkkaat ja tuulettomat. Reissulla ei myöskään unohdettu jigi- ja polvikoukkukalastusta, jolla turvattiin tuoretta ahvenfilettä pöytään.



Mitähän ahvenella oli mielessä?
 

Kaima unohti lusikat matkasta, mutta onneksi oli omat lusikat mukana. Turku Spoonia puri.
 

Reissun isoimpia.
 

Ei ole syksystä tietoakaan.




Keikkaa pukkaa.

Tälle viikolle oli buukattu kaksipäiväinen kalakeikka. Perjantai oli pyhitetty jigikalastukselle Oriveden vesistössä tavoitteena kuhat ja ahvenet. Alkuun keli oli erittäin sateinen ja tuulinen, joka vaikeutti kalastusta huomattavasti. Mm. ankkurissa pysyminen oli ajoittain mahdotonta. Illaksi keli kuitenkin muuttui erinomaiseksi ja olosuhteet olivat lähes täydelliset.

Päivän suurin ahven venytti vaakaa 840 gramman verran.

Välillä pienempää.

Komea yli puolikiloinen.

Nätti jigikuha.

Lauantaiksi kalusto siirrettiin Kermajärvelle ja luvassa oli raksikalastusta mukavassa aurinkoisessa kelissä. Päivään sisältyi hieno tapahtuma, kun ensin lähti plaanerista asiakkaan elämänsä ensimmäinen raksiviritys ja heti perään takilasta flasherin takaa toinen kala. Kyytiin tästä saatiin +60 senttiset lohi ja taimen. Hieno päivä näin oppaankin näkökulmasta.

Äärimmäisen kaunis taimen.

Yhteispotretti. Tuplatärpistä, kuinkas muuten :)

Viikko 31 Teno-joki...joki Tenon...

Perinteinen Tenon reissu toteutettiin jälleen heinä-elokuun vaihteessa. Matkassa oli allekirjoittaneen lisäksi vakioporukka: Titu, Jarppa ja Kossu. Soudimme siis kahdella veneellä Välimaa-Miljoonasuvanto alueella. Poikkeuksellisen lämmin kesä on tehnyt Tenon lohikesästä erittäin haastavan ja viikko 31 ei todellakaan tehnyt tähän poikkeusta. Päivälämpötilat vaihtelivat 20 ja 28 asteen välillä ja veden lämmöt näin ollen olivat myös korkealla, 16-19 astetta. Kaiken lisäksi vesi oli alhaalla ja alkuviikon ukonilmatkaan tuskin helpottivat tilannetta.


Lapin taikaa.

Ensimmäiset kolme lupaa soudimme vain tärppejä kunnes kuparinen rikkoontui kolmannen luvan viimeisellä laskulla. Pikkunätti kala otti tummaan Siro-vaappuun.

Reissun ainoa vaappukala.

Kolmen päivän kalastelujen jälkeen tulimme siihen lopputulemaan, että jotain uutta täytyy keksiä. Perineiset ottivaaput ja -laput eivät pelanneet kuten aikaisempina vuosina oli ollut tapana. Pojat saivat kolmannen päivän loppumetreillä jokusen titin perholla, jonka olivat laittaneet ottikuvien sekaan veteen. Päätimme siis aloittaa neljännen luvan puhtaalla perhonsoudulla, vaikka kokemusta kyseisestä lajista ei liiemmin ollut.

Tittejä, täyttä ruutia.

Neljäs päivä alkoikin, kuin elokuvissa. Kaksi ensikertalaista perhon soutajaa samassa veneessä, 20 minuuttia laskua ja PAM! Toiset 20 minuuttia väsytystä ja komea kojamo koukattiin veneeseen.

Monttukojamo

 

Pojjaat köllöttelee...



Ottiperho

Lääkkeet siis löydettiin tälläkin kertaa sillä seuraavalla laskulla saatiin myös lohi siiman päähän, mutta se menetettiin. Tämän jälkeenkin koettiin vielä upeita kokemuksia, vaikkakin viimeinen lupa meni täysin ilman kalakontakteja. Hieno reissu ja nyt on taas pitkä vuosi odottaa seuraavaa kertaa.

Jarppa koukkaa kirkkaan marjaan.

Reissun toinen kojamo.

Tunnelmaa.

Kalakeikkaa

Tunnelmia kalakeikoilta.

Ahvenen jigausta nätissä kelissä Kermajärvellä.

 

Kohdekala.


 

Paukkuliivin testausta. Hyvin toimii.

Keskikesän kuulumisia

Juhannus tuli ja meni ja nyt kolkutellaan jo heinäkuun puolivälissä.

Jussina oli mahtava viettää aikaa huippukelissä yksinään Kermajärvellä ajellen ja kalastellen. Tavoitteena oli kuha ja jokusen sainkin siiman päähän. Pitkästä aikaa rentouttava juhannus.



Juhannusyön taikaa...
 

Kesäkuun lopussa oli vuorossa Helsingin lohikisat, johon osallistuin Pro Pescadorin venekunnan jäsenenä. Yksi pieni lohi saatiin puntariin ja jokunen alamitta kävi kääntymässä veneessä. Kisaan mahtui lisäksi yksi karkuutus. Kokonaisuudessa täytyy olla tyytyväinen, kun puntarissa päästiin käymään noin vähäkalaisessa kisassa. Toki jäi hieman kaivelemaan lauantain kalapaikka, jossa olisi ollut mielestäni potentiaalia vaikka mihin jos tuuria ja malttia olisi ollut hieman enemmän.

Viikko Hesan kisan jälkeen löysin itseni Loviisasta Degerby-uistelusta. Viime vuotiseen tapaan änkesin ruhoni kaiman veneeseen. Tavoitteena oli parantaa edellisvuoden sijoitusta, joka oli kakkonen. Ei onnistunut, sillä sijoituimme kolmanneksi. Toki tuohon olemme tyytyväisiä varsinkin kun puolustimme edellisvuoden joukkuekisan voittoa menestyksekkäästi. Kaimalle jälleen kiitokset!



Ukkosrintamat pyyhki Degerby-uistelussa ohi.
 

Venekuntamme suurin.

 



Joukkuekisan voittajat.
 

Kesäkuun kalasteluja

Alkukauteen on sopinut jo yksi Loviisan keikka, pari kisaa ja muutama uistelureissu Kermajärvelle ja Savonselälle.

Kesäkuun alkupuolella ohjelmassa oli pidennetyn viikonlopun mittainen reissu Loviisaan kaiman vieraana. Jerkkikausi oli jo väistämättä takana, sillä veden lämmöt huitelivat ottikaisloissa jo yli 20 asteessa. Muutamia puikkareita tartutettiin, ei muuta mainittavaa. Pääasiassa reissulla keskityttiin kuhan jigaukseen ja vertikaalikalastukseen. Kaloja tuli jonkin verran ja pääasiassa aika pientä pukkasi olemaan. Kelit suosivat jälleen ja seuraava reissu Loviisaan ajoittuu Degerby-uistelun aikaan.

Valkon satama taustalla

Svartholman merilinnoitus

Uistelureissut ovat keskittyneet viime aikoina kuhan tavoitteluun. Kalaa on saatu syömätarpeiksi ja joku raavaampikin yksilö on erehtynyt onkeen. Parit Jokikone cupin kisat on myös ajettu vaihtelevalla menestyksellä. Tulevana viikonloppuna auton keula suunnataan Helsinkiin, Lohikisoihin. Oma vene jää Savonmaalle, sillä hyppään keulapainoksi kaverin kyytiin.

Erämessu-uistelun kuhia menossa jatkojalostukseen.